Bastionijärjestelmä
Wikipedia
Bastionijärjestelmä on 1500-luvun alussa italialaissotien aikana Italiassa kehitetty linnoitusjärjestelmä. Järjestelmä korvasi keskiaikaiset linnat, jotka eivät enää soveltuneet tykistöllä käytävään sodankäyntiin. Bastionijärjestelmään siirtyminen madalsi ja toisaalta laajensi linnoitusten pinta-alaa verrattuna keskiaikaisiin linnoihin. 1600-luvulla järjestelmää kehittivät edelleen ranskalainen Sébastien Le Prestre de Vauban ja hollantilainen Menno van Coehoorn. Järjestelmä oli käytössä 1700-luvulle saakka.
Bastionijärjestelmän puolustus perustui vahvaan tykistöön ja linnoitusten tarkasti suunniteltuun pohjakaavaan, joka mahdollisti linnoituksen eri osien osallistumisen toistensa puolustustaisteluun. Linnoituksen bastioneista pystyttiin ampumaan viereisten bastionien edustalle, ja näin linnoituksen edustalle ei jäänyt yhtään kuollutta kulmaa, johon oma tykkituli ei olisi ulottunut. Vaikka linnoitukset olivat huomattavasti keskiaikaisia linnoja matalampia, niiden muurit saatiin vallihautojen avulla riittävän korkeiksi, ettei linnoitusten valtaaminen suoralla rynnäköllä ollut mahdollista.
[muokkaa] Bastionilinnoitukset Suomessa
Bastionijärjestelmä rantautui Suomeen varsinaisesti vasta 1700-luvulla, aikana jolloin se alkoi jo vanhentua keskieurooppalaisessa linnoitusarkkitehtuurissa. Bastionijärjestelmän mukaisesti rakennettuja linnoituksia ovat Suomessa esimerkiksi hattujen sodan jälkeen rakennetut Augustin Ehrensvärdin suunnittelemat Viaporin eli Suomenlinnan ja Svartholman merilinnoitukset sekä venäläisten 1790-luvulla Vanhaan Suomeen rakentama Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä. Lisäksi Suomen keskiaikaisia linnoja nykyaikaistettiin 1700-luvun kuluessa rakentamalla niiden etuvarustuksiksi bastioneja.
[muokkaa] Bastionijärjestelmän osat
- Bastioni: Bastionilinnoituksen perusrakenne. Nelisivuinen tykkiasema, joka on avoin linnoituksen sisälle päin. Bastionin kyljet muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Bastionit rakennettiin bastionirintamiksi siten että ne pystyivät tukemaan viereisen bastionin taistelua eikä linnoituksen edustalle jäänyt katvealueita, joihin puolustuksen tuli ei olisi yltänyt.
- Puolibastioni: Muodoltaan vajaa bastioni. Puolibastioneja käytettiin sarvi- ja kruunulinnoissa sekä kooltaan pienissä linnoituksissa, joihin ei saatu mahtumaan täysimittaista bastionirintamaa.
- Kurtiini: Suora muurin osa tai rakennus, joka useimmiten yhdistää kaksi bastionia yhteen.
- Ravelliini: Linnoituksen edessä vallihaudassa sijaitseva nelisivuinen takaa avoin varustus, jonka tehtävänä oli suojata kurtiinia ja siinä mahdollisesti olevaa linnoituksen porttia.
- Tenalji: Kahden kulmittain toisiinsa nähden asetetun muurin tai rakennuksen muodostama varustus. Tenaljeja voitiin asettaa useita peräkkäin, jolloin syntyi tenaljirintama.
- Kaponieeri: Pieni lähipuolustukseen tarkoitettu holvattu varustus varsinaisen puolustusmuurin edessä.
- Kontregardi: Pieni varustus, jonka tehtävänä on varmistaa kuollut kulma.
- Traverssi: Muuri tai rakennus, joka jakaa puolustusrintaman lohkoihin.
- Redutti: Varsinaisen linnoituksen ulkopuolelle rakennettu kenttävarustus, jonka tehtävä oli tukea taistelussa linnoitusta tai turvata sinne johtavia teitä.
- Vallihauta: Bastionirintaman eteen kaivettu tai räjäytetty mahdollisimman syvä kaivanto.
 Venäläisten Savitaipaleelle 1790-luvulla rakentaman Kärnäkosken linnoituksen pohjapiirros. Linnoitus on pienikokoinen ja ahtaaseen tilaan rakennettu, joten sitä ei ole rakennettu säännöllisen muotoiseksi. |
 Oikealla bastioni Röökin terävä kärki Svartholman merilinnoituksessa. Taustalla bastioni Nordenskiöld, jonka tykeillä pystyttiin ampumaan pitkin bastioni Röökin kylkiä. |